Keskustelukulttuuri ja vaikuttaminen

Voiko puhua politiikkaa ilman polarisointia? 

Tuoreena poliittisena ehdokkaana mietin usein, miten omia mielipiteitä ja ajatuksia voisi tuoda esille tavoilla, jotka edistävät rakentavaa keskustelua ja yhteisymmärrystä. Nykyään on valitettavan yleistä, että poliittinen viestintä nojaa kärjistyksiin ja vastakkainasetteluun. Tätä tapahtuu yllättävän paljon nimekkäiden poliitikkojen taholta, mikä antaa viestin siitä, että mielipiteiden tai vasta-argumenttien kuulluksi saaminen vaatii polarisointia ja kärjistävää retoriikkaa.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa käytävä keskustelu on viime vuosina ottanut huolestuttavia suuntia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietyillä alustoilla algoritmit suosivat kärjekästä, provokatiivista ja vastakkainasettelevaa sisältöä, mikä ruokkii ilmiötä entisestään. Tämä ei kuitenkaan jää vain somen ilmiöksi, vaan heijastuu myös sen ulkopuolelle. Viimeaikaiset keskusteluni ihmisten kanssa ovat osoittaneet, että moni kantaa aitoa huolta siitä, miten keskustelukulttuuri on heikentynyt ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia sillä on.

Demokratian toteutuminen vaatii poliittista keskustelua. Vaikka sosiaalinen media voi mahdollistaa laajemman osallistumisen, en koe, että kärjekkäästi ilmaistut tai jopa vääristelevät viestit, jotka usein jäävät ilman kunnollisia perusteluja, edistäisivät rakentavaa keskustelukulttuuria. Uskon, että politiikan ytimessä tulisi olla ihmisten aito kuunteleminen ja yhteisten ratkaisujen etsiminen, ei vastapuolen kampittaminen tai äänekkäin näkyvyyden tavoittelu.

Kenellä on vastuu? 

Sanojan tai alustan vastuuta ei voi ohittaa, mutta haluan muistuttaa, että meillä kaikilla on välitön mahdollisuus vaikuttaa myös omaan toimintaamme. Meillä kaikilla on vastuu siitä, mihin viesteihin ja toimintatapoihin vastaamme tai resonoimme. Jokainen voi valita, osallistuuko polarisoivaan viestintään vai pyrkiikö tuomaan keskusteluun monipuolisempia näkökulmia ja rakentavaa vuoropuhelua.

Itse koen tärkeäksi sen, että politiikka antaa ennen kaikkea tilaa yhteiselle ongelmanratkaisulle. Jokaisella meistä on omat lähtökohdat ja kokemukset, jotka muovaavat näkemyksiämme, mutta juuri siksi rakentavan keskustelukulttuurin luominen on elintärkeää. Kukaan ei voi olla kaiken asiantuntija ja kukaan ei voi olla kokenut kaikkea. Tämän vuoksi erilaisten mielipiteiden ja ajatusten kuuleminen ei ole uhka, vaan mahdollisuus oppia ja jopa demokratian kannalta välttämättömyys.

Erimielisyys voi olla rakentavaa 

Rakentavan keskustelukulttuurin edistämiseksi uskon pieniin, mutta merkityksellisiin tekoihin. Pyrin aina vastaamaan kysymyksiin kunnioittavasti ja kuuntelemaan aidosti myös eri mieltä olevia. Välillä yhteisymmärrykseen ei ehkä päästä, mutta sekin kuuluu avoimen keskustelun luonteeseen. Tärkeintä on, että jokainen kokee tulleensa kuulluksi ja että keskustelua voidaan jatkaa rakentavassa hengessä.